Yli viisikymppisten työllistyminen

Leo Tarvainen:

Työsopimus kuten muutkin sopimukset tarvitsevat vähintään kaksi osapuolta. Aika ajoin kuullaan työnhakijoista, jotka ovat lähettäneet kymmeniä, jopa satoja hakemuksia ilman kutsua haastatteluun. Syitä tähän saattaa olla useita, mutta helposti voi ymmärtää viestin, että toista osapuolta ei kiinnosta. Eläkeputken katkaisu ja työttömyysturvan rukkaus eivät lisää näitä kutsuja.

Ymmärrän hyvin, että eläkeputken katkaisulla pyritään poistamaan sen kautta aikaisemmin eläkkeelle siirtymistä. Toisaalta ne, jotka viihtyvät hyvin työssään eivät välttämättä mietikään eläkkeelle lähtöä. Kannattaisiko asiaa miettiä kannustavuuden kannalta?

Nuorennusleikkauksia on nähty useiden YT-neuvottelujen yhteydessä ja useat irtisanotuista on voitu siirtää eläkeputkeen. Samalla kuitenkin lähtee melkoinen määrä kokemusta ja näkemystä. Tämä on arvokas pääoma, joka kumuloituu vuosikymmenien saatossa eikä kaikkea sitä saa koulun penkiltä tai kirjoja lukemalla. Tämä on vauras maa, kun tuollaista porukkaa on varaa pitää tyhjäkäynnillä.

Urheilussa kovan työn ja harjoittelun tuloksena kilpailukokemusta hankkineena ja mahdollisesti menestystä saavuttaneena monet urheilijat siirtyvät myöhemmin valmentajiksi tarjoamaan tietojaan ja kokemustaan nuoremmille. Kuinkahan menestyisimme, jos aktiiviuran jälkeen kaikki nämä urheilijat siirrettäisiin jonnekin kokonaan urheilutoiminnan ulkopuolelle?

Voisiko ajatusta valmentamisesta hyödyntää työelämässä? Kokemuksen ja näkemyksen yhdistäminen uuteen tietoon, jota nuorilla on tuoreista opinnoista, voi luoda suuria mahdollisuuksia niille, jotka tässä yhdistämisessä onnistuvat. Tämä ei tietysti ole aina ja joka tapauksessa mahdollista, mutta jos yrityksessä on havainnointikykyä tällaisille asioille, voi siinä piillä hyviä mahdollisuuksia. Tällä tavalla eri ikäryhmät eivät kilpailisi samoista paikoista vaan täydentäisivät toisiaan. Tästä hyötyisivät varsinkin suuremmat yritykset, joilla on useampia työntekijöitä eri ikäryhmistä.

Yli viisikymppisten ryhmässä ovat ruuhkavuodet takana ja lapset ovat lentäneet pesästä. He voivat siten keskittyä paremmin työtehtäviinsä ja varttuneemmilla ei välttämättä ole tavoitteena päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”. Monet heistä haluaisivat kuitenkin tarjota tietojaan ja kokemustaan nuoremmille. Monet eläkkeelle siirtyneistä ystävistäni käyvät työssä edelleen ja se on merkki siitä, että kokemukselle ja näkemykselle on kysyntää.

Useat yli viisikymppiset työttömät saavat ansiosidonnaista korvausta ja hyvä niin. Julkisen talouden kannalta katsoen, jos tällaiselle henkilölle tarjottaisiin työpaikka, muuttuisi ansiosidonnaisen maksu verotuloksi. Silloin tällöin kuulee vaatimuksia työntekijöiden hankkimisesta ulkomailta. Kuten tiedämme, aina ei täältä löydy tekijöitä, silloin tämä on paikallaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka ulkomailta tuotu työntekijä maksaakin veroa, samalla maksetaan täällä edelleen ansiosidonnaista korvausta työttömälle. Julkisen talouden vaakakuppi ei heilahda samalla tavalla kuin ansiosidonnaiselta töihin menevällä. Julkisen talouden vajeen vähentäminen helpottaa myös yritysten oloja maassamme.

Yli viisikymppiset henkilöt ovat nykyisin aivan toisenlaisessa fyysisessä ja henkisessä kunnossa keskimäärin kuin muutama vuosikymmen sitten ja moni varmasti lähtisi töihin, jos tilaisuus tarjoutuisi. Kannattaa tutustua tähän monipuoliseen joukkoon muutenkin kuin pelkän syntymävuoden osalta. Siitä saattavat hyötyä molemmat.

Lopuksi pieni kevennys. Sanotaan, että vanhemmiten ihmiset hidastuvat, mutta minusta se ei aivan pidä paikkaansa. Vuosikymmenten saatossa kertyy runsaasti tietoa ja kokemusta ja siksi tiedon hakemiseen menee hiukan enemmän aikaa.